Pitkäniemen valtiollinen mielisairaala oli 30- ja 40-luvuilla yhteiskunnan takapiha. Potilaiden ja henkilökunnan olot olivat niin ankeat, että nykyihmisen on vaikea ymmärtää, miten se on voinut olla mahdollista suomalaisessa terveydenhuollossa.Sota toi tullessaan myös uuden potilasryhmän, sotapsykoosista kärsivät. Heille perustettiin kolme omaa osastoa, ja Pitkäniemestä tuli maan suurin sotapsykoosisairaala.
Potilaiden tiedetään jatkaneen puuroa jopa ruoholla, koska heidän korttiannoksensa olivat kolmanneksen pienempiä kuin terveen väestön.
Pahimpana talvena 1941 potilaskuolleisuus nelinkertaistui kurjien olojen vuoksi. Vilu ja nälkä levittivät tuberkuloosia, mikä sai monet hoitajat hylkäämään peloissaan työpaikkansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.